24.7.2016

Onnellisempi kuin koskaan

Häät on vietetty ja "minihäämatkalla" käyty. Oltiin siis tällä viikolla pari yötä Tampereella hotellissa. Käytiin shoppailemassa ja muuten oltiin vaan hotellihuoneessa, katseltiin leffoja ja oltiin ihan rauhassa. Ei tarvinnut passata lasta tai koiraa, eikä tarvinnut miettiä miksi neiti kolmevee kiukuttelee kymmenettä kertaa minuutin sisään. Tuli siis tämä arjesta irtautuminen juuri oikeaan kohtaan.

Häät menivät aivan nappiin. Päivä oli juuri sellainen kuin halusimmekin, ja meidän näköisemme. Oli kaiken vaivan arvoista. Kaasot ja bestmanit hoitivat hääpäivän ohjelman loistavasti, suuri kiitos heille! Nyt olo on onnellisempi kuin koskaan. Kaikki tuntuu menevän niin nappiin, että pelottaa koska sitä pudotaan ja korkealta. Nyt kuitenkin nautin tästä hetkestä. Sain eilen hyvän puhelun, ja vaikuttaisi siltä että nyt saadaan aloitettua uutta projektia kun häät kerran ovat ohi.

Tulen käymään jatkossa vaihe vaiheelta ja aihe aiheelta häitä läpi, kunhan saan kuvia tarpeeksi häistämme. Joitain olen jo saanut, mutta esim. kuvaajan kuvat vielä puuttuvat. Niitä odotellessa...


Terveisin, rouva Koski.

14.7.2016

Hääviikko

Se olisi nyt hääviikko lopuillaan. Stressi on vaihtunut jännitykseksi, mutta onneksi on vielä pikkuasioita hoidettavana niin ei ehdi vain istua sohvan nurkassa tärisemässä. Olen käynyt koekampauksessa, koemeikissä ja geelikynnet on laitettuna. Tänään oltiin jo juhlapaikkaa koristelemassa ja huomenna toivon mukaan saadaan ajoissa valmiiksi.

Miehen polttareita vietettiin pari viikkoa sitten. Saatiin yllätettyä kaveri kyllä! Olin itse varannut "kasvohoidon" sille päivälle ja lähdin kotoa aamulla, jotta viimeisetkin epäilyksen häivähdykset miehen mielestä katoaisi. (Hän jäi siis tyttären kanssa kotiin.) Menin lähistölle odottamaan polttariseuruetta ja yhdessä pamautettiin meidän pihaan. Täällä istui kalsareissa mies ja ihmetteli mitä nyt tapahtuu. Heillä oli haulikkoammuntaa, ravintolaa, splättistä ja mökillä saunomista. Mies oli oikein tyytyväinen polttareihinsa, ja niin ajattelinkin jo etukäteen. Olivat pojat osanneet järjestää Miikalle juuri hänen näköisensä päivän!

Ihmeen lunkisti olen ottanut nyt viime päivinä, ottaen huomioon että häihin on enää reilu yksi(!!!) päivä. Tänään koristellessa ehkä vähän hermojen kiristymistä näkyi, mutta pelkkä kaason halaus helpotti. Olen saanut ihan hyvin nukuttua, mutta päivän mittaan sydän kyllä tykyttää normia tiheämmin jännityksestä. Koko ajan on pieniä perhosia vatsassa. Viime viikolla pappi kävi meillä vihkikeskustelussa ja kyllä meinasi pari kyyneltä tirahtaa kun kävimme läpi yhdessäoloamme, unelmiamme ja tunteita toisiamme kohtaan. Tällä viikolla meillä oli kirkkoharjoitukset ja siinä vaiheessa tuli olo; This shit is getting real!

Pidimme kaasojen ja bestmanien kanssa pienimuotoisen palaverin ja saimme vähän käytyä läpi mitä kukakin tekee hääpäivänä ja mitä heiltä odotamme. Emme halua että he ovat häissämme työleirillä, vaan että hekin voivat nauttia juhlista. Rennolla meiningillä mennään ja jos joku ei suju suunnitelmien mukaan niin en jaksa stressata. Tärkeintä on itselleni ainakin kaasojen osalta että he ovat tukenani sinä päivänä ja auttavat mua käymään vessassa.


 Kiirettä on pitänyt ja todennäköisesti seuraavaksi blogia päivittää rouva!

22.6.2016

24 days..

Nyt alkaa häihin olla enää niin vähän aikaa, että se stressin määrä mikä mulla oli, on nyt noin potenssiin sata. Suurimmat asiat toki ovat valmiina, kuten juhlapaikka, kirkko, kakku, sormukset sun muut. Pitopalvelun kanssa pidimme palaverin tänään, ja tulee kyllä niin hyvä menu. Ruokia joista me pidämme. Toki ajattelemme myös vieraiden mieltymyksiä ja ruokavalioita, mutta lähtökohtaisesti ruoan pitää olla meidän näköistämme, ja sellaista josta me pidämme.

24 päivää häihin, ja vihdoin tänään varmistui meidän hääkyydityksemme. Tähän päivään asti meidän kyydityksemme on ollut täysi kysymysmerkki. Aluksi suunnittelimme hevoskärrykyytiä, mutta ajattelimme sateen mahdollisuuden rajoittavan sitä, joten aloimme etsimään vanhaa autoa, jotain London taxin tyyppistä. Monet paikat tuli soiteltua läpi ja tätä stressasin eniten viimeisen pari kuukautta. Nyt asia on kuitenkin hoidossa, häiden jälkeen sitten paljastuu millainen meidän kyytimme oli.

Mulla on vielä reilu kaksi viikkoa töitä ennen kuin alkaa loma. Ensi viikolla on iltavuoroviikko ja tiedän jo nyt, etten tule saamaan mitään aikaiseksi kun neiti kolmevee vaatii huomiota ja mitä milloinkin. Seuraavalla viikolla onkin sitten joka päivälle töiden jälkeen sovittu koemeikkiä, kampaajaa, vihkikeskustelua sun muuta. Ja tämä tekemisen määrä mitä vielä on, huh! Pieniä asioita, mutta silti niin haastavia kun sitä aikaa ei vain ole. Yritän olla stressaamati, mutten vaan pysty. Ehkä sitten hääviikolla stressi katoaa kun jännitys nousee suurempaan rooliin.

Muita jotka menossa naimisiin 16.7.? Mikä on teidän stressitasonne? Mitä teiltä vielä puuttuu?

13.6.2016

Polttarit 28.5.2016!

Olin ihan varma, että polttarini olisivat olleet vasta kesäkuun ekana viikonloppuna, koska yhdellä ystävälläni oli koiraleiri polttariviikonloppuna. Lauantaiaamuna kun näin keittiön ikkunasta että polttariporukkani saapuu, niin se tosiaan oli yllätys!


Mulle lykättiin suorilta kahvi käteen, koska olin hienovaraisesti vihjaillut(sanonut suoraan monelle), että ennen aamukahvia olen tosi äreä. Viesti oli mennyt perille siis. Samalla aloin pakkaamaan polttarikassia, koska se nyt ei ihan vielä ollut valmis, olihan mulla oletettavasti vielä viikko aikaa se pakata! Kun kassi oli valmis, siirryttiin autoihin ja kurvattiin toisen kaasoni luo kuoharille ja aamiaiselle. Siellä mun hiukset laitettiin, mut meikattiin ja kynnet lakattiin. Kassin sisältö tarkistettiin muiden toimesta ja he päättivät mitä sieltä päälleni puen.






Kaasoni luota lähdimme kohti Poria. Pyörimme jossain pikkuteillä ja ainakin minä olin ihan pihalla mitä on tapahtumassa. Vähän alkoi valjeta kun pysähdyimme studion eteen jonka ikkunassa luki Eeva Meusel! Olen halunnut mennä huomenlahjakuvauksiin, mutten ole saanut aikaiseksi varata aikaa(kunnei sitä aikaakaan ole), ja muutenkin olen ollut raskauden jälkeen niin epävarma ja tyytymätön omaan kroppaani, että voi olla etten loppuviimeksi olisi sitä edes uskaltanut itse varata.

Kun kuvaukset olivat ohi(kirjoitan niistä ehkä vielä lisää joskus), jatkoimme matkaa bussiaseman parkkikselle. Muistaakseni tässä kohtaa mulla oli vaimokokeen ensimmäinen tehtävä, haistella dödöjä ja päätellä mikä niistä on Miikan. No, omasta mielestäni Miikan paperi haisi hyttysmyrkylle ja valitsemani dödö oli toisen kaason miehen.


Koko päivän aikana mulla oli myös tehtävänä kysellä avioliittoneuvoja ihmisiltä. Kyllähän sieltä tuli mitä milloinkin. Eräs pariskunta sanoi "sääli" kun kerroin meneväni naimisiin heinäkuussa. He olivat olleet jo 37 vuotta naimisissa. Eräs nainen ei suostunut puuttumaan asiaan ollenkaan koska hän ei ole paikkakuntalainen, vaan hän on Turusta. Okei, turkulaisen kanssa siis ei kannata mennä naimisiin vai? Ja erään baarimikon mielestä pienet vittumaiset teot saavat parisuhteen kestämään.

Seuraava etappi oli Megazone. Ja se oli kyllä ihan huikeeta! Me pelattiin kaksi rundia, mutta toisen kierroksen loppupuolella alkoi olla jo niin kuuma ja loppu itsekin että odotti vaan että peli loppuisi. Siellä oli niin kostea ja tunkkainen ilma, että se sai paidankin märäksi. Mutta kivaa siis oli ja varmasti menen uudestaankin! Tämän hikiliikunnan jälkeen oli ihan hyvä mennä terassille yhdelle. Samalla sain tehtäväkseni kirjoittaa Miikalle rakkausrunon. Sitä oli aikaa tehdä koko loppupäivä ja ilta. Yöllä se vasta valmiiksi tulikin, mutta olen todella ylpeä itsestäni! En ikinä olisi uskonut kirjoittavani minkäännäköistä runoa.


Seuraavaksi menimme syömään Galleen. Kaikilla alkoikin olla jo vähän nälkä, ja kaikki olivat myös tyytyväisiä omiin annoksiinsa. Kun olimme syöneet, lähdimme takaisin autoille ja kohti Euraa. Menimme Publicin terassille, jossa suoritin pari tehtävää. Kravattisolmun tekeminen ei selvästikään ollut hallussa. Kondomi meni suun kauttani banaanin päälle, ja napinkin olisin osannut ommella kiinni, mikäli neula olisi mahtunut napinlävestä, hah.


Tästä siirryimme päätepisteeseen, toisen kaasoni siskon ja hänen miehensä mökille. Siellä oli perinteinen morsiussauna piikkikransseineen, sain kasvonaamion ja hiusnaamion ja niskahieronnan. Talviturkinkin uskalsin juuri ja juuri heittää menemään. Mökillä suoritin myös pari tehtävää, ja osan porukasta kanssa vietimme siellä myös yön.



Vaikka läheskään jokainen ei päässyt mukaan, kaikenkaikkiaan oli aivan mahtava päivä! Juuri mun näköinen ja toivon että muukin polttariporukka nautti päivästä. Tämä päivä muistetaan koko loppuelämän, omassa mielessä, kuvien ja videoiden kautta. Kiitos kaikille rakkaille ystäville! <3


23.5.2016

Alle 8 viikkoa

Noniin. Nyt on sormi saatu pois paketista. Vielä on muutama päivä saikkua että saan vetreytettyä sormea ja vähän voimaa siihen palautettua.

Viime viikonloppuna meillä oli kakkupalaveri Marjon Herkkukakun Marjon kanssa, ja kyllä meille vaan tulee upea hääkakku! Olen niin innoissani siitä! Palaveri sujui sutjakkaasti, koska olimme jo etukäteen vähän miettineet millaista haluamme. Täytevaihtoehdot oli hyviä kaikki, mutta pari niistä nousi ylitse muiden ja vieläpä meillä molemmilla oli samat suosikit. Samalla reissulla kävimme vuokraamassa sulhaselle puvun. Puku ei ole perus musta, vaan jotain erilaista, jota lähdimme hakemaankin. Kyllä vaan mies on komea puku päällä! Ei sillä etteikö muutenkin olisi.

Tein Miikalle "rakkauspurkin". Listasin asioita, miksi häntä rakastan. Sain 58 asiaa listattua kunnes mursin sormeni. Ensimmäinen piti antaa kun käteni vielä oli paketissa, joten toisen kaason avustuksella saatiin tulostettua ja leikattua laput ajoissa. Miika saa nostaa yhden lapun joka päivä, viimeisen sitten hääpäivän aamuna.

Sain esimieheltäni jo reilu kuukausi sitten kirjeen, jossa luki "Polttarisankarille". Olen tietenkin ylianalysoinut kirjettä ja spekuloinut hirveästi. Ostoksillakin piti käydä, sillä raskauden jälkeen ei ole bikineitä tullut käytettyä ja semmoisetkin listalla oli. Odotan polttareitani innolla! Oikeastaan mitään ei ole mitä ehdottomasti en suostuisi tekemään, joten avoimin ja iloisin mielin mennään! Veikkaan että polttarit on ensi viikonloppuna tai sitten sitä seuraavana. Muita vapaita viikonloppuja ei oikein ole. Polttarikassi pitäisi siis pakata pikkuhiljaa valmiiksi, jännää.

Paljon on pikkuasioita mitä on saatu hoidettua, mutta niin paljon vielä tehtävää. Esimerkiksi hääauto meiltä puuttuu vielä kokonaan. Ehkä tärkein asia itselleni joka on varmistunut, on pappi. Meidät vihkii juuri se pappi jota toivoimmekin. Nyt on sulhanenkin terästäytynyt ja hoitanut asioita ilman suurempia painostuksia. Tosin yksi niistä ideoista oli ostaa oma videokamera. Noh, on sille sitten jatkossakin käyttöä. Pitäähän miehen saada välillä uusia leluja, hah.

2.5.2016

4h päivystyksessä vapunaattona, jes!

Jotta hääjärjestelyt, tai ainakaan askartelut, eivät etenisi niin mursimpa oikean käden keskisormeni tuossa lauantaipäivänä. Ihan selvinpäin. Kirjoittaminen yhdellä kädellä on suht hidasta ja hermojaraastavaa, joten pieni tauko blogin kirjoittamisesta on paikallaan. Ainakin pari viikkoa sormi on lastoitettuna. Uusi röntgenaika on varattuna ja katsotaan jatkoa sitten sen jälkeen. Luojan kiitos tämä tapahtui nyt eikä juuri häiden alla! Vaikka pinkki kiva väri onkin, ei sen tarvitse hääpäivänä ulkonäkööni kuulua.


28.4.2016

Kunnes kuolema teidät erottaa.

Vaikka hääjärjestelyt stressaakin ihan hitokseen, niin silti tuntuu kuin rakastuisin Miikaan päivä päivältä enemmän. Ja päivä päivältä tuntuu varmemmalta, että tämä on se mies kenen kanssa haluan viettää loppuelämäni, ja että tämä mies on mulle se oikea. Siis ei sillä että sitä olisin mitenkään tässä epäillyt muutenkaan.

Pappani nukkui pois vähän reilu kuukausi sitten, ja vaikka se söikin vähän iloa tästä keväästä, niin se sai myös ajattelemaan rakkautta ja avioliittoa. Mummu ja pappa ehtivät seurustella melkein 60 vuotta, joista 57 vuotta he olivat naimisissa. Heidän avioliittoaan on pakko kunnioittaa, siinä on jotain tavoittelemisen arvoista. Esimerkiksi mummulla ei ole ajokorttia, joten pappa ajoi mummun marjametsälle ja odotti autossa metsän vieressä niin kauan kun mummu oli marjassa. Silloin pappa oli jo niin huonossa kunnossa ettei itse metsään päässyt. Kuinka moni oikeasti tekisi puolisonsa vuoksi niin ilman vastaväitteitä?

He tunsivat toisensa läpikotaisin. Tai pakkokin, kun lähes koko aikuisikänsä olivat viettäneet yhdessä. Kirjaimellisesti. Koko aikana he eivät olleet toisistaan erossa paria päivää pidempää, ei ainakaan tietääkseni. Pappalla tosiaan oli ajokortti, mutta mummu ajoi kyllä pirun hyvin siitä hanttarin paikalta, hahah. Mukisematta pappa tuli mökin terassille vahtimaan kun me olimme äkkisyvässä järvessä uimassa, vielä silloinkin kun olin jo 20-vuotias ja Miika 24. Koska mummu käski.

Heillä oli selkeät "miehen ja naisen työt". Mummu teki ruoan, pesi pyykit ja siivosi asunnon. Pappa oli kätevä käsistään ja teki puusta vaikka mitä korurasioista puhelinpöytiin. Pappa kuskasi mummua jos piti, rakensi mökin saunoineen ja talon, leikkasi nurmikon ja pilkkoi puut. Vaikka nykyään ei ole enää niin selkeitä miesten ja naisten rooleja, arvostan sitä miten mummu ja pappa osansa hoitivat. Se selkeästi toimi ottaen huomioon yhteisten vuosien määrän.

Pappa oli huumorimiehiä aina viimeisiin päiviin asti. Olisi ollut ihanaa että pappakin olisi ollut häissämme paikalla. Tosiasia kuitenkin on että hän oli jo niin huonossa kunnossa, ettei olisi jaksanut edes matkustaa niin pitkää matkaa. Onneksi mummu kuitenkin pääsee paikalle ja varmasti pappa on hääpäivänämme sekä meidän, että monien muidenkin vieraiden mielissä.